Jos luoja suo...

Niin meille saattaa taas tulla vauvoja. Bertalla kävi täällä sulho ja astuminen näyttäisi onnistuneen. Toivotaan ja ollaan optimistisia tämän tiineyden suhteen. Nännit punoittavat nätisti ja ruokahalu on kasvanut, eli jospa se siitä.

Muuten täällä on elo ihan mallillaan, paitsi, että taas tekisi mieleni mennä variksenpelätiksi tuonne pihalle. Tämän flunssailun ja über-ketutuksen takia ei tarvitsisi edes naamioitua :-) Ei meillä variksia tai muita luonnon eläviä täältä ole mitään syytä häätää, mutta vapaana juoksentelevat kissat saavat tämän meidän oman laumamme ihan sekaisin. Boris ja Roosa alkavat oikein kunnolla tapella, jos ulkopuolelle tulee joku muu kissa merkkailemaan. Bertta ja Karkki säikkyvät ja piiloutuvat ja Mamma alkaa komentaa kaikkia...eli ihan sekaisin menee. Nyt on juttu sitten niin, että ulos pääsee yksi kerrallaan ja vaihto tehdään siten, etteivät näe toisiaan.

Tämä ottaa päähän, koska olemme itse kissoillemme tarhan rakentaneet, mutta sitten joku, jonka kissat pääsevat vapaasti temmeltämään estää sen käytön. Kulkunen on kyllä yhdellä jos toisella kaulassa ja varmaan kivoja kissoja ovat, mutta ei tarvitsisi tulla meidän pihalle.

Kukkia Hollannista!

Keväällä kun pikkukisu Parkerin (FI*Kaiuksen Eugen) uusi omistaja tuli poikaa hakemaan, saimme häneltä lahjaksi kukkasipuleita ja juurakkoja. Nyt tuliaiset ovat kasvaneet loistoonsa ja kauniita ovatkin. Ohessa pari kuvaa juuri avautuneista Daaliasta ja Gladioluksesta.

Daalia

Gladiolus

Iskälläkin on uusi "lemmikki"

Joo, täytyy nyt tämäkin tänne laittaa, nimittäin Markuksen uusi onni! Meille löysi tässä muutama viikko sitten tiensä tällainen komistus tai kaunotar, kumpi nyt sitten lieneekään. VWPassat TDI jne jne jne......... ja Ooppeli jäi sinne autokauppaan, hetkeksi. Nyt silläkin on jo kuulemma uusi koti.

Kaiuksen kissalan "lemmikkejä"

Kuten aikaisemmista postauksista on käynyt ilmi, meillä on täällä aika monenkirjava joukkue erilaisia eläimiä ilonamme. Viimeisin kameran linssin eteen päätynyt tuttavuus on "Kurre", joka käy syömässä käpyjä tuossa ulkona. Se on kovin kesy ja päästää ihan lähelle. Kissoista se ei välitä mitään ja on sen kerran nähty kiipeävän kissanhäkin verkkoa katollekin. Pihapupu näyttäytyy aina sellaisina aikoina, kun kamera ei ole hollilla, mutta yritetään ikuistaa sekin joku kerta. Pupu tykkää porkkanoista, joita lapset ovat sille syöttäneet.

Kurre ja käpy

Alivuokralainen

Meidän kissatarhassa asustaa alivuokralainen. Se huomattiin, kun Boris alkoi tuijotella tiukasti kohti häkin ylänurkan parruja. Tämän alivuokralaisen pystyn joten kuten kestämään, kunhan yhtään "liukasta" ei tule maille tai halmeille. Hämähäkkikammoinen en ihan niin pahasti ole, että se elämää haittaisi, mutta jos tänne tulee käärme tai sisilisko, niin sitten muutan muualle :-)

Kovin tekisi mieli häätää tuo muualle, mutta jotenkin ei raaski!

Kaiuksen kissalan kutsumaton asukas

...ja sen eväät!

Ulkoilua

Kissat elävät melkein kokonaan tuolla ulkotarhassa. Ylätolppa on Mamman tähystyspaikka, muut saavat joskus harvoin sinne mennä tiirailemaan ulkomaailmaa. Ohessa muutama kuva kissoista tarhassa.

Mamma vakiopaikallaan

Roosa ja Bertta

Karkki ja Bertta

Pihasiili vierailulla

Meidän pihasiilimme poikkesi kissoja moikkaamaan. Tuhisi ja tuhnutteli aikansa tuossa kissatarhan ulkopuolella. Välillä siinä oli viisi valpasta kissaa katselemassa, mutta sitten kyllästyivät, kun eivät sitä kiinni saaneet.
Siilille muuten maistui oikein hyvin AlmoNaturen kana-kurpitsa, se kun ei oikein kissoille uppoa.

Kana-kurpitsa maistuu siilille

Tässä kuvassa ovat oikeasti kaikki kissat: vasemmalla Käkä, seuraavana Roosa. Mamma keskellä,  Karkki kaurapurkin takana ja Boris ihan oikealla.

Kesäkukkia ja kurnutusta

Kesä on koittanut ja Kaija myllertää taas pihalla. Toistaiseksi vimma on iskenyt kesäkukkien kanssa touhuamiseen. Nyt niitä on sitten vaikka kuinka ja paljon pitkin poikin pihaa. Daalioita, Gladioluksia, Petyneitä yksinkertaisina ja kerrattuina, Liljoja, Uuden-Guinean Liisoja ja Murattia nyt alkajaisiksi. Päätin myös hiukan maisemoida tuota kissahäkkiä kesäkukkasilla ja täytin kolme parvekelaatikollista Petyneillä ja Murateilla. Vielä täytyisi saada nuo purkit kiinni tuohon kissahäkin seinustaan, mutta paikallisesta puutarhaliikkeestä oli kaikki kannakkeet ostettu loppuun. Katsellaan josko niitä saisi jostakin muualta. Toistaiseksi purkit saavat olla seinustalla. Vielä tarvitsen lisää Rinneangervoja, jotta saadaan viimekesänä aloitettu reunus valmiiksi....puuhaa riittää.

 

 

 

Kissoilla oli kovasti ihmeteltävää, kun pihakuusestamme alkoi kuulua kummallista ääntä. Itsekin piti mennä katsomaan, että mikä siellä murisee. Ääni oli todellakin sellainen kurinan, murinan ja kurlutuksen välimuoto. No, joku pulun näköinen ( ei ihan peruspulu kuitenkaan ) kyyhkynen siellä teutaroi oksalla ja kurnutti. Mahtoiko olla pesänteko puuhissa. Ei se ketään ainakaan kosiskellut. Yksin se siellä äänteli. Harmi kun uudesta asukkaasta ei saatu kuvia.

Puutarhan hoito on aika rankkaa puuhaa ja vaatii hiukan huilaamista välillä. Kissat tulivat auttamaan siinä puuhassa oikein joukolla....vain Karkki oli muilla mailla.

Kesä on koittanut Kaiuksen kissalaan!

Kesä ja helteet hellivät meitä nyt kunnolla. Koko kotona oleva kissaköörikin nauttii kissatarhassa auringonsäteistä. Pikku-Pippana on opetellut kiipeilemään ja nautiskelemaan korkeista paikoista. Sen mielipaikka onkin joko aurinkotuoli tai sitten korkeimmalla oleva taso. Pippana harjoitteli myös valjaskävelyä ja se sujui ihan kuin vanhalta tekijältä.

Ulkoilun ensiaskeleita

Meillä on ollut melkoinen trafiikki ulos ja takaisin sisään tässä viimepäivinä. Lämmennyt kevätsää on saanut kissat haluamaan ulos. Pikkaraisetkin kovasti sinne pyrkivät muiden mukana, mutta vielä ei omatoimiulkoilua ole voitu sallia.

Pääsivät ne kuitenkin nuuhkaisemaan ulkoilmaa tuonne tarhan puolelle hetkeksi. kauemminkin olisivat mielellään siellä olleet. Kaikki kolme esitivät vastalauseen sisälletuloon.

Rentoa asennetta elämään!

Voi kun saisi näin rennon otteen elämään. Fernando, eli tuttavallisemmin Simo otti kotoisasti unoset selällään, vailla minkäänlaista huolenhäivää. Pesässä on myös velipoika Fausto.

Kevät on tullut!

Uskokaa tai älkää, mutta kevät on nyt virallisesti täällä. Meidän kissatarhassa oli hyttysiä...tai jotakin sen näköisiä siivekkäitä. Kissatkin näkivat ne ja koittivat ottaa kovasti kiinni.

On niillä onneksi muutakin katseltavaa ollut. Jälleen pihassa käyskentelee fasaanikukko kolmen kanan kanssa, eivätkä ne käsitä kissoista yhtään mitään, tulevat ihan verkon toiselle puolelle nokkimaan ja nämä kissat meinaavat tukehtua käkätykseen ... :-)

Kotirusakkokin koikkelehtii tuossa pihapiirissä ja kohta varmaan saadaan tavata siili, jos sellainen nyt sitten tällä kerralla asustaa kuusen alla. Viimevuotinen kotisiili kun läksi liian kauas reiteiltään ja jäi auton alle.

Kuvissa Bertta ja Boris ulkoilemassa

 

Mamma elämäntehtävänsä parissa

Mamma hoivailee suvereenisti kaikki vähän isommat ja pienemmät tässä taloudessa. Uuno-poika kaipasi kainaloa ja pääsi Mamman tissille maitoa maistamaan.
Onko sillä lopultakaan niin väliä kenen tissille pääsee? Uuno ainakin nauttii täysillä Mamman hoivasta.

Isompia ja pienempiä

Meidän pikkukisukat pääsivät kokeilemaan pesän ulkopuolista elämää...Mamman tiukassa valvonnassa. Epelinakin sai tutustua "pikkusisaruksiinsa" lähemmin. Niiden kanssa olisi ollut niin kovin kiva leikkiä. Täytynee odotella vielä hetken aikaa, ennenkuin painiharjoitukset voivat alkaa.

Kuvassa Mamma, Fernando, Filippa ja Epelina

Lämpöä ja läheisyyttä!

Tällainen suloinen hetki tuli ikuistettua! Boris ja Mamma rintarinnan ja siellä välissä pienen pieni Epelina. Ihanaa läheisyyttä!

Ulkoilmassa tapahtuu

Kuten kaikki hyvin tiedämme, tämä talvi on ollut varsin runsasluminen. Eräässä kesäisessä postauksessa mainitsin aidanrumiluksesta, joka pitäisi purkaa...no ei tarvi enää! Lumi teki sen puolestamme. Katolta mäjähti useampi kuutio lunta suoraan aidalle ja se hajosi tuhannen päreiksi. Meinasi siinä mennä kuusentaimetkin samalla, mutta kaivelimme aidanrippeet ja lumet pois niiden päältä. Ohessa kuva lumen tekosista.

Tuolla lumen alla jossakin on se entinen aita

Kun pakkanen hiukan hellitti ja avattiin ikkunaa, niin Bertta päätti lähteä pihalle. Vartti tolpassa oli kuitenkin tarpeeksi -1 asteen pakkasessa.

Kissalan elämää

Tämä on niin tätä, koko koti on ihan hulleron pulleron. Pennut asuvat olkkarin perällä, koska Mamman täytyy olla tietoinen koko huushollin tekemisistä. Pentuhuone ei nyt tässä tapauksessa tule kuuloonkaan. Isommat pikkaraiset painelevat täyttä häkää pitkin taloa ja pienemmät pikkaraiset asuvat pentupesässä olkkarin perällä, ellei Mamma ole toisin päättänyt. Toisinaan pienemmät pienet ovat jossakin muussa pesässä piilossa, koska Mamma haluaa niitä muutella. Rouvan on viisaampi antaa pitää päänsä, muuten maailmankirjat menevät sekaisin. Pääasia on, että lapsilla on hyvä olla.

Tämä kaksinkertainen pentuaika on mennyt aika mukavasti. Kaikki kissat elelevät sovussa keskenään ja Mammaa mammattaa kovasti. se hoitelee mennen tullen sekä pienet että vähän isommat.

Pikku Äffät

Tässä ovat meidän pikkaraiset Äffämme, eli Filippa, Feodora, Fausto ja Fernando.

Kotielämää

Isommat pennut saavat jo seikkailla miltei joka paikassa kotonamme. Yläkertaan tosin on pääsy kielletty, koska avoportaista saattaa pikkukisu tipahtaa.

Ohessa kuva Eugenista pelaamassa Harrin kanssa tietokonepeliä. Hiiren metsästys oli varsin mielenkiintoista

Paras nukkumapaikka on pikkukisujen mielestä ehdottomasti puhtaan pyykin kori. Ihan itku tulee, jos sellaista ei ole. Ohessa pari otosta päiväunilta.

Tässä on otos myös jonomuodostelmassa nukkumisesta. Mitä isot edessä, sitä pienet perässä.

Burmat pitävät kiipeilystä

Muutamissa Burmankissaa kuvaavissa teksteissä on tullut törmättyä siihen, että Burman sanotaan olevan taitava ja halukas kiipeilijä. Ohessa on empiirinen todiste kyseisestä asiasta. Nämä tapaukset ovat promilleluokkaa kaikista kiipeilyistä, mutta sattuivat nyt kameran linssin eteen.

Karkki oven päällä

Bertan ja Henkan bravuuri...taiteilua pään päällä. Onneksi Bertta tekee tuon vain jos on huppu päässä. Muuten se tyytyy olkapäähän.

Mamma ja Wilkku...ei korkealla, mutta päällä kuitenkin.

Uppiniskainen pölvästi

Boris on nykyään melkoisen uppiniskainen. Se tietää vallan hyvin, ettei television päälle ole mitään asiaa, mutta menee sinne silti ja vielä huutaa, että tällä olen. Sitten kun sen menee komentamaan alas, se leikkii kuollutta olohuoneen matolla.

Kokeiltu on kaikki konstit suihkupullosta arestiin, mutta jätkällä "hirttää kiinni". Olisikohan se mustikkana noista pennuista. Seuraavaksi kokeillaan tehosilittelyä ja rapsutuksia, jos se vaikka olisi vanhanaikaista huomionkipeyttä.

Mitään en ole tehnyt!

Vauvoja huushollissa!

Meillä on pentuja...ne asustavat toistaiseksi yläkerran pentuhuoneessa. Roosan ja Mamman aika menee luonnollisesti lapsenhoidossa, joten muut saavat nyt siten hiukan erityiskohtelua. Mamman tapana on ollut nukkua kainalossa, mutta nyt kun rouva ei ehdi, on Bertta päässyt kainaloiseksi. Arasti se katselee ja kokeilee, josko olisi lupa tulla ja kun silittää tytön kainaloon alkaa sellainen kehräys, ettei meinaa saada nukutuksi...ihanaa!

Karkki ja Bertta käyvät välillä luvan kanssa haistelemassa pikkaraisia, mutta eivät niistä vielä kummemmin välitä. Boris haluaisi hyödyntää pentuhuoneen lämpöä, mutta yksin sitä ei sinne voi päästää.

Mitä äipällä oikein tuolla on?

Pentukuulumisia voit lueskella E-pentujen päiväkirjasta ja katsella kuvia pentugalleriasta