Burmat pitävät kiipeilystä

Muutamissa Burmankissaa kuvaavissa teksteissä on tullut törmättyä siihen, että Burman sanotaan olevan taitava ja halukas kiipeilijä. Ohessa on empiirinen todiste kyseisestä asiasta. Nämä tapaukset ovat promilleluokkaa kaikista kiipeilyistä, mutta sattuivat nyt kameran linssin eteen.

Karkki oven päällä

Bertan ja Henkan bravuuri...taiteilua pään päällä. Onneksi Bertta tekee tuon vain jos on huppu päässä. Muuten se tyytyy olkapäähän.

Mamma ja Wilkku...ei korkealla, mutta päällä kuitenkin.

Uppiniskainen pölvästi

Boris on nykyään melkoisen uppiniskainen. Se tietää vallan hyvin, ettei television päälle ole mitään asiaa, mutta menee sinne silti ja vielä huutaa, että tällä olen. Sitten kun sen menee komentamaan alas, se leikkii kuollutta olohuoneen matolla.

Kokeiltu on kaikki konstit suihkupullosta arestiin, mutta jätkällä "hirttää kiinni". Olisikohan se mustikkana noista pennuista. Seuraavaksi kokeillaan tehosilittelyä ja rapsutuksia, jos se vaikka olisi vanhanaikaista huomionkipeyttä.

Mitään en ole tehnyt!

Vauvoja huushollissa!

Meillä on pentuja...ne asustavat toistaiseksi yläkerran pentuhuoneessa. Roosan ja Mamman aika menee luonnollisesti lapsenhoidossa, joten muut saavat nyt siten hiukan erityiskohtelua. Mamman tapana on ollut nukkua kainalossa, mutta nyt kun rouva ei ehdi, on Bertta päässyt kainaloiseksi. Arasti se katselee ja kokeilee, josko olisi lupa tulla ja kun silittää tytön kainaloon alkaa sellainen kehräys, ettei meinaa saada nukutuksi...ihanaa!

Karkki ja Bertta käyvät välillä luvan kanssa haistelemassa pikkaraisia, mutta eivät niistä vielä kummemmin välitä. Boris haluaisi hyödyntää pentuhuoneen lämpöä, mutta yksin sitä ei sinne voi päästää.

Mitä äipällä oikein tuolla on?

Pentukuulumisia voit lueskella E-pentujen päiväkirjasta ja katsella kuvia pentugalleriasta