Lentoharjoituksia

Kissoillamme on nyt tilapäinen ulkoilukielto, kunnes pihapuun pikku-Tirpat oppivat kunnolla lentämään. Äiti-Tirppa on tänään tuupannut ne pesästä pihalle ja lentoharjoitukset ovat meneillään. Olisi hiukan liian helppoa suupalaa tarjottavana, jos nyt päästäisi kissat pihalle. Toivottavasti kenenkään "kulkukissatkaan" eivät nyt eksy tänne. Eipä sellaisia ole silti täällä näkynytkään.

Mamma, Karkki ja Bertta ottavat ulkonaliikkumiskiellon ihan rennosti, mutta Borikselle ja Roosalle se on vähän haasteellisempaa. Boris huutaa ovalle A-Vaa ja Roosa säestää perässä. Ääni nousee sitä mukaan kun viesti ei mene perille. Välillä tullaan ihan nenään kiinni toteamaan, että A-VAAAA!

Huh hellettä!

Ihana helle hellii meitä ulkona. Varjossa yli 25 celsiusta ja auringossa vielä enemmän. Tänään pääsi Mamma kokeilemaan valjasulkoilua. Odotetusta poiketen ulkoilu meni varsin "putkeen". Liekö syynsä sillä, että oli noin lämmin. Mamma viihtyi pari tuntia kukkasia ja hyönteisiä ihmetellen juoksunarussa. Rouvan logiikkakin oli ihan paikallaan, eikä yhtään puun ympäri kiertoa nähty. Paras paikka löytyi kuitenkin aurinkotuolista, jossa oli ensin pehmusteena oma emäntä, joka siirtyi sivummalle ja lopuksi siinä vain makoiltiin kylkeä kääntäen.

Ohessa muutama minun ottamani kuva Mamman ulkoilusta (miten niin on eritasoisia kuvia?)


Älä tule kameran kanssa häiritsemään kun otan aurinkoa!


Nurmikko näyttää tästä kuvakulmasta kovin siivottomalta... täytyy alkaa panostaa puutarhanhoitoon enemmän.


Fasaanin-koti kiinnosti kovasti...valtava kuusi pihapiirissämme on erinäisten eläinten kotipesä

Kävimme tänään kummitytön synttärikaffeella ja ihastelimme samalla Unto-burman uutta ulkotarhaa. Nyt on sitten inspiraatiota haettu ja maanantaina se alkaa... nimittäin oman ulkotarhan rakennus!!!

Loma alkoi!

Veera ja kissat ulkoilemassa...

Punainen tupa, vain perunamaa puuttuu...kaikkea muuta sälää sitten riittääkin...

Nonni, nyt on taas kesäloman aika. Seuraavan viiden viikon aikana unohdetaan täydellisesti kaikki työasiat ja keskitytään olennaiseen.

Tänään oli Roosan vuoro päästä valjaissa ulos. (Boriksen vuoro on joka päivä). Roosan prinsessavaljaat on nykyään tyttären käytössä kun ovat käyneet pieniksi ja täytyi laittaa kamalat siniset nahkavaljaat, joissa kaadatutti alkuun ihan kamalasti. Lopulta Roosakin alkoi nauttia ulkoilmasta jopa niin, että sisälle ei malttanut tulla lainkaan. Alla olevassa postauksessa on muutama todiste siitä, että prinsessa on todella ulkoillut!

Roosa ulkoilee!

Ulkona on jännittävää...

Kaameita ötököitä...
















Roosa viihtyi yllättävän hyvin ulkona! Uusi aurinkotuoli tuli testattua ja hiukan sähistyä hyönteisille...ja muuta mukavaa ulkoilmaelämää.

Kissoilla on mielenkiintoista katseltavaa

Meidän pihamännyssä on linnunpönttö, jossa on aika äänekkäitä asukkaita. Boris kykkii aivan matalana ja vahtii tirppanoita, jotka eivät ole moksiskaan pihan elämöinnistä. Joskus ne jopa tulevat "härnäämään" kissoja muutaman metrin päähän.
Meillä on täällä muutenkin mielenkiintoinen eläintarha, kun pihakuusen alla asustaa fasaanikukko kolmen kanan kanssa ja piharusakko tulee aika ajoin hakemaan porkkanaa. Murhetta on aiheuttanut nyt se, että meidän pihasiili jäi auton alle. Sen olisi vain kannattanut tyytyä saamaan kissanruuan jämät ja pitää reviirinään polkua kuusen alta raparperipuskaan ja takaisin. Autotielle seikkaileminen kävi kohtalokkaaksi.
Harakkapariskunta poikasineen istuskelee tämän tuosta aidalla ja aiheuttaa kissoille "käkätystarvetta". Sen näkee aina keittiön ikkunasta, koska herra ja rouva Harakka ovat olleen näkösällä. Silloin keittiön ikkuna on puoleenväliin saakka ihan kuolassa ja tassun jälkiä täynnä.

Markus onnistui nappaamaan kuvan lastaan ruokkivasta pikkulinnusta ( täytyy tunnustaa, että laji on hieman epäselvä ).

Bertta ihan pihalla

Nyt oli Bertan vuoro ulkoilla. Tyttö on melkoinen Houdini eikä tykkää valjaistaan yhtään. Ulkoilma kuitenkin houkutteli sen verran, että jotenkuten sitä pystyi valjaitakin sietämään. Berttaa täytyy pitää koko ajan silmällä, ettei neitokainen rimpuile pois valjaista. Wiljam otti vahtitehtävän vakavasti ;-)

Voi kauhistus!

Tämä nyt ei varsinaisesti liity kissoihin, mutta on pakko kuitenkin kirjoittaa. Lähdettiin Boriksen kanssa valjaskävelylle ja törmättiin yksinään vesipyssyn kanssa taapertavaan noin 2-vuotiaaseen tyttöön. Hellehattu päässä ja mekko päällä pikkarainen paineli tien yli ennen kuin sain hänet kiinni. Yhtään aikuista eikä lasta näkynyt missään. Yritin kysellä kukas tämä neiti on ja minne menossa, mutta en saanut vastausta, mahtoiko edes osata vielä puhua. Lapsukainen yritti päästä sinnikkäästä tädistä eli minusta eroon jatkamaan vaellustaan, mutta en voinut antaa mennä, kun oli niin pieni ja yksin. Boriksen varjolla sain tytön mukaani ja ei kun kyselemään tunteeko kukaan pientä. Lopulta polkupyöräilevät pojat tiesivät missä tyttö asuu. Sinne sitten lähdettiin käsi kädessä (matkaa 1,5km) ja löydettiin äiti ottamassa aurinkoa. Meinasin saada halvauksen, kun hän ei ollut moksiskaan lapsosensa reissusta ja sanoi vain, ettei niin pitkälle saa mennä. Oli kuulemma isoveli vahtimassa, mutta niin vain hukkasi pikkusiskon. Velipoika löytyi sitten hetken päästä ja oli aika nolo kun oli siskon sillälailla "unohtanut".

Saa sitä aurinkoa näinkin

Jos meillä joskus jostakin ikkunasta paistaa aurinko, voi olla varma, että siinä makaa kissa. Ohessa nyt Karkki antamassa osviittaa siitä, miten auringossa venytellään. Mammakin oli makoilemassa, mutta kun vihaa kameroita, niin täytyi nousta ylös ja sekös rouvaa potuttaa. Mammalla on joku kummallinen angsti kameroja kohtaan. Se alkaa heti märistä ja kääntää varmasti päänsä pois ja lähtee livohkaan. Pentujakaan ei saa kuvailla muuta kuin salaa.

Ulkona on kaunis ilma

Ja sisällä on lähes kaaos. Leluja on sikin sokin jokapuolella ja kissat jahtaavat toinen toisiaan ihan huvikseen. Boris haluaa kokoajan pihalle, mutta vieläkään, huom! vieläkään kissa-aitaus ei ole muuta kuin ajatuksen tasolla. Sellaisena taitaa seuraavankin vuosikymmenen pysyä. Minulla oli aikoinaan isä, joka oli oiva apu aina kun jotakin täytyi rakentaa. Kaipaan sinua isä... ja ihan muutenkin kuin vain timpurina. Nyt täytyy tyytyä vain valjasulkoiluun, kun en itse osaa rakentaa kissahäkkiä eikä lähiympäristössä ole yhtään sielua jolla pysyisi vasara kädessä. Hiirellä ei kovin pitkälle pötkitä. Tai voisihan sitä yrittää väittää, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Tämä tuleva teelmäs on todella millintarkkaan piirretty erilaisilla teknisillä työvälineillä ja melkein kolmiulotteisenakin sen voi nähdä. Sitä konkretiaa tässä vaan jo alkaa kaipaamaan, kun aina joku hyvin perusteltu tai perustelematon syy aiheuttaa projektin toteuttamisosion lykkääntymisen määrittelemättömään ajankohtaan.

Ei p*****e, jos tällä kesälomalla ala tapahtua niiin sitten teen sen itse!

Blogi avattu

Päätin perustaa blogin ihan vaan kokeillakseni, miten tälläinen tehdään. Helppoahan se näytti olevan. Kirjoittelen nyt hiljakseen kissojen kuulumisia tähän blogiin. Tälläkin hetkellä Mamma avustaa aktiivisesti tekstin kirjoittamisessa. Läppärin kulma on vallan vastustamaton.