maanantai 22. kesäkuuta 2009
Voi kauhistus!
Tämä nyt ei varsinaisesti liity kissoihin, mutta on pakko kuitenkin kirjoittaa. Lähdettiin Boriksen kanssa valjaskävelylle ja törmättiin yksinään vesipyssyn kanssa taapertavaan noin 2-vuotiaaseen tyttöön. Hellehattu päässä ja mekko päällä pikkarainen paineli tien yli ennen kuin sain hänet kiinni. Yhtään aikuista eikä lasta näkynyt missään. Yritin kysellä kukas tämä neiti on ja minne menossa, mutta en saanut vastausta, mahtoiko edes osata vielä puhua. Lapsukainen yritti päästä sinnikkäästä tädistä eli minusta eroon jatkamaan vaellustaan, mutta en voinut antaa mennä, kun oli niin pieni ja yksin. Boriksen varjolla sain tytön mukaani ja ei kun kyselemään tunteeko kukaan pientä. Lopulta polkupyöräilevät pojat tiesivät missä tyttö asuu. Sinne sitten lähdettiin käsi kädessä (matkaa 1,5km) ja löydettiin äiti ottamassa aurinkoa. Meinasin saada halvauksen, kun hän ei ollut moksiskaan lapsosensa reissusta ja sanoi vain, ettei niin pitkälle saa mennä. Oli kuulemma isoveli vahtimassa, mutta niin vain hukkasi pikkusiskon. Velipoika löytyi sitten hetken päästä ja oli aika nolo kun oli siskon sillälailla "unohtanut".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti