Ulkoilmassa tapahtuu

Kuten kaikki hyvin tiedämme, tämä talvi on ollut varsin runsasluminen. Eräässä kesäisessä postauksessa mainitsin aidanrumiluksesta, joka pitäisi purkaa...no ei tarvi enää! Lumi teki sen puolestamme. Katolta mäjähti useampi kuutio lunta suoraan aidalle ja se hajosi tuhannen päreiksi. Meinasi siinä mennä kuusentaimetkin samalla, mutta kaivelimme aidanrippeet ja lumet pois niiden päältä. Ohessa kuva lumen tekosista.

Tuolla lumen alla jossakin on se entinen aita

Kun pakkanen hiukan hellitti ja avattiin ikkunaa, niin Bertta päätti lähteä pihalle. Vartti tolpassa oli kuitenkin tarpeeksi -1 asteen pakkasessa.

Kissalan elämää

Tämä on niin tätä, koko koti on ihan hulleron pulleron. Pennut asuvat olkkarin perällä, koska Mamman täytyy olla tietoinen koko huushollin tekemisistä. Pentuhuone ei nyt tässä tapauksessa tule kuuloonkaan. Isommat pikkaraiset painelevat täyttä häkää pitkin taloa ja pienemmät pikkaraiset asuvat pentupesässä olkkarin perällä, ellei Mamma ole toisin päättänyt. Toisinaan pienemmät pienet ovat jossakin muussa pesässä piilossa, koska Mamma haluaa niitä muutella. Rouvan on viisaampi antaa pitää päänsä, muuten maailmankirjat menevät sekaisin. Pääasia on, että lapsilla on hyvä olla.

Tämä kaksinkertainen pentuaika on mennyt aika mukavasti. Kaikki kissat elelevät sovussa keskenään ja Mammaa mammattaa kovasti. se hoitelee mennen tullen sekä pienet että vähän isommat.

Pikku Äffät

Tässä ovat meidän pikkaraiset Äffämme, eli Filippa, Feodora, Fausto ja Fernando.

Kotielämää

Isommat pennut saavat jo seikkailla miltei joka paikassa kotonamme. Yläkertaan tosin on pääsy kielletty, koska avoportaista saattaa pikkukisu tipahtaa.

Ohessa kuva Eugenista pelaamassa Harrin kanssa tietokonepeliä. Hiiren metsästys oli varsin mielenkiintoista

Paras nukkumapaikka on pikkukisujen mielestä ehdottomasti puhtaan pyykin kori. Ihan itku tulee, jos sellaista ei ole. Ohessa pari otosta päiväunilta.

Tässä on otos myös jonomuodostelmassa nukkumisesta. Mitä isot edessä, sitä pienet perässä.

Burmat pitävät kiipeilystä

Muutamissa Burmankissaa kuvaavissa teksteissä on tullut törmättyä siihen, että Burman sanotaan olevan taitava ja halukas kiipeilijä. Ohessa on empiirinen todiste kyseisestä asiasta. Nämä tapaukset ovat promilleluokkaa kaikista kiipeilyistä, mutta sattuivat nyt kameran linssin eteen.

Karkki oven päällä

Bertan ja Henkan bravuuri...taiteilua pään päällä. Onneksi Bertta tekee tuon vain jos on huppu päässä. Muuten se tyytyy olkapäähän.

Mamma ja Wilkku...ei korkealla, mutta päällä kuitenkin.

Uppiniskainen pölvästi

Boris on nykyään melkoisen uppiniskainen. Se tietää vallan hyvin, ettei television päälle ole mitään asiaa, mutta menee sinne silti ja vielä huutaa, että tällä olen. Sitten kun sen menee komentamaan alas, se leikkii kuollutta olohuoneen matolla.

Kokeiltu on kaikki konstit suihkupullosta arestiin, mutta jätkällä "hirttää kiinni". Olisikohan se mustikkana noista pennuista. Seuraavaksi kokeillaan tehosilittelyä ja rapsutuksia, jos se vaikka olisi vanhanaikaista huomionkipeyttä.

Mitään en ole tehnyt!

Vauvoja huushollissa!

Meillä on pentuja...ne asustavat toistaiseksi yläkerran pentuhuoneessa. Roosan ja Mamman aika menee luonnollisesti lapsenhoidossa, joten muut saavat nyt siten hiukan erityiskohtelua. Mamman tapana on ollut nukkua kainalossa, mutta nyt kun rouva ei ehdi, on Bertta päässyt kainaloiseksi. Arasti se katselee ja kokeilee, josko olisi lupa tulla ja kun silittää tytön kainaloon alkaa sellainen kehräys, ettei meinaa saada nukutuksi...ihanaa!

Karkki ja Bertta käyvät välillä luvan kanssa haistelemassa pikkaraisia, mutta eivät niistä vielä kummemmin välitä. Boris haluaisi hyödyntää pentuhuoneen lämpöä, mutta yksin sitä ei sinne voi päästää.

Mitä äipällä oikein tuolla on?

Pentukuulumisia voit lueskella E-pentujen päiväkirjasta ja katsella kuvia pentugalleriasta