Kaiuksen kissat kotioloissa

Jos luoja suo...

2010-09-12T11:06:00.002+03:00

Niin meille saattaa taas tulla vauvoja. Bertalla kävi täällä sulho ja astuminen näyttäisi onnistuneen. Toivotaan ja ollaan optimistisia tämän tiineyden suhteen. Nännit punoittavat nätisti ja ruokahalu on kasvanut, eli jospa se siitä.

Muuten täällä on elo ihan mallillaan, paitsi, että taas tekisi mieleni mennä variksenpelätiksi tuonne pihalle. Tämän flunssailun ja über-ketutuksen takia ei tarvitsisi edes naamioitua :-) Ei meillä variksia tai muita luonnon eläviä täältä ole mitään syytä häätää, mutta vapaana juoksentelevat kissat saavat tämän meidän oman laumamme ihan sekaisin. Boris ja Roosa alkavat oikein kunnolla tapella, jos ulkopuolelle tulee joku muu kissa merkkailemaan. Bertta ja Karkki säikkyvät ja piiloutuvat ja Mamma alkaa komentaa kaikkia...eli ihan sekaisin menee. Nyt on juttu sitten niin, että ulos pääsee yksi kerrallaan ja vaihto tehdään siten, etteivät näe toisiaan.

Tämä ottaa päähän, koska olemme itse kissoillemme tarhan rakentaneet, mutta sitten joku, jonka kissat pääsevat vapaasti temmeltämään estää sen käytön. Kulkunen on kyllä yhdellä jos toisella kaulassa ja varmaan kivoja kissoja ovat, mutta ei tarvitsisi tulla meidän pihalle.

Kukkia Hollannista!

2010-08-14T16:10:00.003+03:00

Keväällä kun pikkukisu Parkerin (FI*Kaiuksen Eugen) uusi omistaja tuli poikaa hakemaan, saimme häneltä lahjaksi kukkasipuleita ja juurakkoja. Nyt tuliaiset ovat kasvaneet loistoonsa ja kauniita ovatkin. Ohessa pari kuvaa juuri avautuneista Daaliasta ja Gladioluksesta.

Daalia


Gladiolus

Iskälläkin on uusi "lemmikki"

2010-08-14T16:03:00.000+03:00

Joo, täytyy nyt tämäkin tänne laittaa, nimittäin Markuksen uusi onni! Meille löysi tässä muutama viikko sitten tiensä tällainen komistus tai kaunotar, kumpi nyt sitten lieneekään. VWPassat TDI jne jne jne......... ja Ooppeli jäi sinne autokauppaan, hetkeksi. Nyt silläkin on jo kuulemma uusi koti.

Kaiuksen kissalan "lemmikkejä"

2010-08-14T15:55:00.003+03:00

Kuten aikaisemmista postauksista on käynyt ilmi, meillä on täällä aika monenkirjava joukkue erilaisia eläimiä ilonamme. Viimeisin kameran linssin eteen päätynyt tuttavuus on "Kurre", joka käy syömässä käpyjä tuossa ulkona. Se on kovin kesy ja päästää ihan lähelle. Kissoista se ei välitä mitään ja on sen kerran nähty kiipeävän kissanhäkin verkkoa katollekin. Pihapupu näyttäytyy aina sellaisina aikoina, kun kamera ei ole hollilla, mutta yritetään ikuistaa sekin joku kerta. Pupu tykkää porkkanoista, joita lapset ovat sille syöttäneet.

Kurre ja käpy

Alivuokralainen

2010-07-27T22:22:00.001+03:00

Meidän kissatarhassa asustaa alivuokralainen. Se huomattiin, kun Boris alkoi tuijotella tiukasti kohti häkin ylänurkan parruja. Tämän alivuokralaisen pystyn joten kuten kestämään, kunhan yhtään "liukasta" ei tule maille tai halmeille. Hämähäkkikammoinen en ihan niin pahasti ole, että se elämää haittaisi, mutta jos tänne tulee käärme tai sisilisko, niin sitten muutan muualle :-)

Kovin tekisi mieli häätää tuo muualle, mutta jotenkin ei raaski!


Kaiuksen kissalan kutsumaton asukas

...ja sen eväät!

Ulkoilua

2010-07-25T18:45:00.003+03:00

Kissat elävät melkein kokonaan tuolla ulkotarhassa. Ylätolppa on Mamman tähystyspaikka, muut saavat joskus harvoin sinne mennä tiirailemaan ulkomaailmaa. Ohessa muutama kuva kissoista tarhassa.

Mamma vakiopaikallaan

Roosa ja Bertta


Karkki ja Bertta

Pihasiili vierailulla

2010-06-22T20:12:00.003+03:00

Meidän pihasiilimme poikkesi kissoja moikkaamaan. Tuhisi ja tuhnutteli aikansa tuossa kissatarhan ulkopuolella. Välillä siinä oli viisi valpasta kissaa katselemassa, mutta sitten kyllästyivät, kun eivät sitä kiinni saaneet.
Siilille muuten maistui oikein hyvin AlmoNaturen kana-kurpitsa, se kun ei oikein kissoille uppoa.

Kana-kurpitsa maistuu siilille

Tässä kuvassa ovat oikeasti kaikki kissat: vasemmalla Käkä, seuraavana Roosa. Mamma keskellä, Karkki kaurapurkin takana ja Boris ihan oikealla.

Kesäkukkia ja kurnutusta

2010-05-30T19:58:00.007+03:00

Kesä on koittanut ja Kaija myllertää taas pihalla. Toistaiseksi vimma on iskenyt kesäkukkien kanssa touhuamiseen. Nyt niitä on sitten vaikka kuinka ja paljon pitkin poikin pihaa. Daalioita, Gladioluksia, Petyneitä yksinkertaisina ja kerrattuina, Liljoja, Uuden-Guinean Liisoja ja Murattia nyt alkajaisiksi. Päätin myös hiukan maisemoida tuota kissahäkkiä kesäkukkasilla ja täytin kolme parvekelaatikollista Petyneillä ja Murateilla. Vielä täytyisi saada nuo purkit kiinni tuohon kissahäkin seinustaan, mutta paikallisesta puutarhaliikkeestä oli kaikki kannakkeet ostettu loppuun. Katsellaan josko niitä saisi jostakin muualta. Toistaiseksi purkit saavat olla seinustalla. Vielä tarvitsen lisää Rinneangervoja, jotta saadaan viimekesänä aloitettu reunus valmiiksi....puuhaa riittää.

Kissoilla oli kovasti ihmeteltävää, kun pihakuusestamme alkoi kuulua kummallista ääntä. Itsekin piti mennä katsomaan, että mikä siellä murisee. Ääni oli todellakin sellainen kurinan, murinan ja kurlutuksen välimuoto. No, joku pulun näköinen ( ei ihan peruspulu kuitenkaan ) kyyhkynen siellä teutaroi oksalla ja kurnutti. Mahtoiko olla pesänteko puuhissa. Ei se ketään ainakaan kosiskellut. Yksin se siellä äänteli. Harmi kun uudesta asukkaasta ei saatu kuvia.

Puutarhan hoito on aika rankkaa puuhaa ja vaatii hiukan huilaamista välillä. Kissat tulivat auttamaan siinä puuhassa oikein joukolla....vain Karkki oli muilla mailla.

Kesä on koittanut Kaiuksen kissalaan!

2010-05-20T16:49:00.002+03:00

Kesä ja helteet hellivät meitä nyt kunnolla. Koko kotona oleva kissaköörikin nauttii kissatarhassa auringonsäteistä. Pikku-Pippana on opetellut kiipeilemään ja nautiskelemaan korkeista paikoista. Sen mielipaikka onkin joko aurinkotuoli tai sitten korkeimmalla oleva taso. Pippana harjoitteli myös valjaskävelyä ja se sujui ihan kuin vanhalta tekijältä.

Ulkoilun ensiaskeleita

2010-04-04T12:03:00.000+03:00

Meillä on ollut melkoinen trafiikki ulos ja takaisin sisään tässä viimepäivinä. Lämmennyt kevätsää on saanut kissat haluamaan ulos. Pikkaraisetkin kovasti sinne pyrkivät muiden mukana, mutta vielä ei omatoimiulkoilua ole voitu sallia.

Pääsivät ne kuitenkin nuuhkaisemaan ulkoilmaa tuonne tarhan puolelle hetkeksi. kauemminkin olisivat mielellään siellä olleet. Kaikki kolme esitivät vastalauseen sisälletuloon.

Rentoa asennetta elämään!

2010-04-02T20:21:00.001+03:00

Voi kun saisi näin rennon otteen elämään. Fernando, eli tuttavallisemmin Simo otti kotoisasti unoset selällään, vailla minkäänlaista huolenhäivää. Pesässä on myös velipoika Fausto.

Kevät on tullut!

2010-04-02T20:11:00.003+03:00

Uskokaa tai älkää, mutta kevät on nyt virallisesti täällä. Meidän kissatarhassa oli hyttysiä...tai jotakin sen näköisiä siivekkäitä. Kissatkin näkivat ne ja koittivat ottaa kovasti kiinni.

On niillä onneksi muutakin katseltavaa ollut. Jälleen pihassa käyskentelee fasaanikukko kolmen kanan kanssa, eivätkä ne käsitä kissoista yhtään mitään, tulevat ihan verkon toiselle puolelle nokkimaan ja nämä kissat meinaavat tukehtua käkätykseen ... :-)

Kotirusakkokin koikkelehtii tuossa pihapiirissä ja kohta varmaan saadaan tavata siili, jos sellainen nyt sitten tällä kerralla asustaa kuusen alla. Viimevuotinen kotisiili kun läksi liian kauas reiteiltään ja jäi auton alle.

Kuvissa Bertta ja Boris ulkoilemassa

Mamma elämäntehtävänsä parissa

2010-03-08T21:10:00.001+02:00

Mamma hoivailee suvereenisti kaikki vähän isommat ja pienemmät tässä taloudessa. Uuno-poika kaipasi kainaloa ja pääsi Mamman tissille maitoa maistamaan.
Onko sillä lopultakaan niin väliä kenen tissille pääsee? Uuno ainakin nauttii täysillä Mamman hoivasta.

Isompia ja pienempiä

2010-03-05T20:21:00.002+02:00

Meidän pikkukisukat pääsivät kokeilemaan pesän ulkopuolista elämää...Mamman tiukassa valvonnassa. Epelinakin sai tutustua "pikkusisaruksiinsa" lähemmin. Niiden kanssa olisi ollut niin kovin kiva leikkiä. Täytynee odotella vielä hetken aikaa, ennenkuin painiharjoitukset voivat alkaa.

Kuvassa Mamma, Fernando, Filippa ja Epelina

Lämpöä ja läheisyyttä!

2010-02-27T21:24:00.002+02:00

Tällainen suloinen hetki tuli ikuistettua! Boris ja Mamma rintarinnan ja siellä välissä pienen pieni Epelina. Ihanaa läheisyyttä!

Ulkoilmassa tapahtuu

2010-02-27T16:13:00.005+02:00

Kuten kaikki hyvin tiedämme, tämä talvi on ollut varsin runsasluminen. Eräässä kesäisessä postauksessa mainitsin aidanrumiluksesta, joka pitäisi purkaa...no ei tarvi enää! Lumi teki sen puolestamme. Katolta mäjähti useampi kuutio lunta suoraan aidalle ja se hajosi tuhannen päreiksi. Meinasi siinä mennä kuusentaimetkin samalla, mutta kaivelimme aidanrippeet ja lumet pois niiden päältä. Ohessa kuva lumen tekosista.

Tuolla lumen alla jossakin on se entinen aita

Kun pakkanen hiukan hellitti ja avattiin ikkunaa, niin Bertta päätti lähteä pihalle. Vartti tolpassa oli kuitenkin tarpeeksi -1 asteen pakkasessa.

Kissalan elämää

2010-02-26T19:41:00.002+02:00

Tämä on niin tätä, koko koti on ihan hulleron pulleron. Pennut asuvat olkkarin perällä, koska Mamman täytyy olla tietoinen koko huushollin tekemisistä. Pentuhuone ei nyt tässä tapauksessa tule kuuloonkaan. Isommat pikkaraiset painelevat täyttä häkää pitkin taloa ja pienemmät pikkaraiset asuvat pentupesässä olkkarin perällä, ellei Mamma ole toisin päättänyt. Toisinaan pienemmät pienet ovat jossakin muussa pesässä piilossa, koska Mamma haluaa niitä muutella. Rouvan on viisaampi antaa pitää päänsä, muuten maailmankirjat menevät sekaisin. Pääasia on, että lapsilla on hyvä olla.

Tämä kaksinkertainen pentuaika on mennyt aika mukavasti. Kaikki kissat elelevät sovussa keskenään ja Mammaa mammattaa kovasti. se hoitelee mennen tullen sekä pienet että vähän isommat.

Pikku Äffät

2010-02-23T15:58:00.002+02:00

Tässä ovat meidän pikkaraiset Äffämme, eli Filippa, Feodora, Fausto ja Fernando.

Kotielämää

2010-02-23T15:45:00.004+02:00

Isommat pennut saavat jo seikkailla miltei joka paikassa kotonamme. Yläkertaan tosin on pääsy kielletty, koska avoportaista saattaa pikkukisu tipahtaa.

Ohessa kuva Eugenista pelaamassa Harrin kanssa tietokonepeliä. Hiiren metsästys oli varsin mielenkiintoista

Paras nukkumapaikka on pikkukisujen mielestä ehdottomasti puhtaan pyykin kori. Ihan itku tulee, jos sellaista ei ole. Ohessa pari otosta päiväunilta.

Tässä on otos myös jonomuodostelmassa nukkumisesta. Mitä isot edessä, sitä pienet perässä.

Burmat pitävät kiipeilystä

2010-01-23T19:14:00.006+02:00

Muutamissa Burmankissaa kuvaavissa teksteissä on tullut törmättyä siihen, että Burman sanotaan olevan taitava ja halukas kiipeilijä. Ohessa on empiirinen todiste kyseisestä asiasta. Nämä tapaukset ovat promilleluokkaa kaikista kiipeilyistä, mutta sattuivat nyt kameran linssin eteen.

Karkki oven päällä

Bertan ja Henkan bravuuri...taiteilua pään päällä. Onneksi Bertta tekee tuon vain jos on huppu päässä. Muuten se tyytyy olkapäähän.

Mamma ja Wilkku...ei korkealla, mutta päällä kuitenkin.

Uppiniskainen pölvästi

2010-01-08T20:09:00.003+02:00

Boris on nykyään melkoisen uppiniskainen. Se tietää vallan hyvin, ettei television päälle ole mitään asiaa, mutta menee sinne silti ja vielä huutaa, että tällä olen. Sitten kun sen menee komentamaan alas, se leikkii kuollutta olohuoneen matolla.

Kokeiltu on kaikki konstit suihkupullosta arestiin, mutta jätkällä "hirttää kiinni". Olisikohan se mustikkana noista pennuista. Seuraavaksi kokeillaan tehosilittelyä ja rapsutuksia, jos se vaikka olisi vanhanaikaista huomionkipeyttä.

Mitään en ole tehnyt!

Vauvoja huushollissa!

2010-01-07T20:53:00.004+02:00

Meillä on pentuja...ne asustavat toistaiseksi yläkerran pentuhuoneessa. Roosan ja Mamman aika menee luonnollisesti lapsenhoidossa, joten muut saavat nyt siten hiukan erityiskohtelua. Mamman tapana on ollut nukkua kainalossa, mutta nyt kun rouva ei ehdi, on Bertta päässyt kainaloiseksi. Arasti se katselee ja kokeilee, josko olisi lupa tulla ja kun silittää tytön kainaloon alkaa sellainen kehräys, ettei meinaa saada nukutuksi...ihanaa!

Karkki ja Bertta käyvät välillä luvan kanssa haistelemassa pikkaraisia, mutta eivät niistä vielä kummemmin välitä. Boris haluaisi hyödyntää pentuhuoneen lämpöä, mutta yksin sitä ei sinne voi päästää.

Mitä äipällä oikein tuolla on?

Pentukuulumisia voit lueskella E-pentujen päiväkirjasta ja katsella kuvia pentugalleriasta

Uteliaisuus voitti

2009-12-25T23:31:00.001+02:00

Juuri kun pääsin sanomasta, että kissat nauttivat lämpimästä, päätti Karkki kokeilla ulkotarhaa -12 Celsius asteen pakkasessa. Normaalistihan tuonne ulkotarhaan ei pääse talvella, mutta käytin sitä väliaikaisena pakastimena ja sinne kun on ovi keittiöstä, niin jopas tyttö livahti. Hätistelin neidon sisälle, mutta ei...takaisin oli päästävä. Ei siis mikään vilukissa ole tämä Burma.

Lumi oli vallan kummallista ja kylmää, mutta ah niin kiinnostavaa. Ohessa muutama kuva lapsen ulkoilusta.

Tassuja paleltaa ja tulee ihmeellisiä jälkiä...huomaa harja selässä ja karvat pystyssä

Uskaltaakohan tässä kävellä?

Menoksi vaan...

Joulua ja Joulurauhaa!

2009-12-25T23:23:00.003+02:00

Kissat ovat ottaneet joulun vastaan aika rauhallisesti. Kukaan ei ole yrittänyt kiivetä kuuseen, joulupallot ovat saaneet olla paikoillaan samoin kuin muutkin koristeet. Jouluruokailukin on kissojen osalta mennyt myös melko perinteiseen tapaan. Kranttuliisat nauttivat omia eineksiään ja niille, joille kelpaa on annettu kinkkua ja kalaa.

Mamma rakastui harmaasuolattuun kinkkuun niin, että kukaan ei uskaltanut astua saman huoneeseen, jossa rouva muristen söi saalistaan.

Pakkanen pitää kissat visusti lämpimissä paikoissa nukkumassa. Onnistuin nappaamaan kuvan Karkin ja Mamman päiväunista. Kuva on sikäli ennätyksellinen, että normaalisti meidän Mammaa ei voi kuvata. Nyt rouvalla oli masu täynnä kinkkua, lapsi kainalossa ja lämmin olo, niin ei kuvaaminenkaan häirinnyt....( tai sitten osasin tehdä sen niin hiljaa ja hiipimällä, ettei Mamma herännyt :-)

Karkki kiimailee!

2009-12-10T16:16:00.003+02:00

Meidän pikkuneito on nyt sitten alkanut osoittaa aikuisen naisen merkkejä. Pylly pystyssä kuljeskellaan ja HUUDETAAAAN!!!!!! Miten nuo kisukat voivatkaan olla niin erilaisia tuossakin asiassa, ja monessa muussakin asiassa. Mamma ja Bertta ovat hiljaisia kiimailijoita eivätkä ne mutenkaan kovasti äänekkäitä ole. Vieno kurrrrr...kuuluu ja tuijottavat isäntää suoraan silmiin....miksilie superkissamieheksi miestä luulevat.

Roosa ja tyttärensä Karkki ulvovat sitten muidenkin edestä. Täytyyhän sitä nyt sentään tasapaino huushollissa tuonkin asian suhteen olla. Boris-parka toimii konsulttina nyt tyttärentyttärelleen ja yrittää auttaa naista hädässä. Niskasta kiinni ja sitten...en taidakaan jaksaa, menen maate.

Hoitotädit

2009-11-22T11:19:00.001+02:00

Meidän pieni paranemaan päin oleva flunssapotilaamme saa ensiluokkaista hoitoa. Mamma ja Bertta ottavat hoitotädin roolin tosissaan ja pitävät Wiljamista tosi hyvää huolta.

Rouvat eivät vain pidä valokuvauksesta. Mamma eritoten vihaa sitä ja senhän näkee jo ilmeestäkin ;-)

KIITOS ja KUMARRUS!!

2009-11-21T21:56:00.001+02:00

Minua odotti ihana yllätys kun Karkki tuotiin kotiin Turokin näyttelystä. Olin saanut lahjan ihanaisen Freddyn eli Winnercoon´s Freddy Fabulous´n kannosta paneelissa...KIITOS Nina ja Jarkko! Halirapsutukset Freddylle ja onnea valmistumiseen! Harmi, että flunssa esti tämänkertaisen näyttelyyn osallistumisen.

Kotona flunssassa

2009-11-21T14:30:00.007+02:00

Meille rantautui flunssa ja jouduimme testaamaan Porilaisen influenssavastaanoton tehokkuuden. Itse asiassa Wiljam on ollut kaikkein kipein meistä, mutta pikkuhiljaa alkaa helpottaa. "Sika"-sellainen se ei ole, mistä olemme kiitollisia. Ystävällistä ja tehokasta palvelua saimme ja lääkkeet vaivoihin. Nyt on hyvä toipua kotona.

Tämä aiheutti sen, että vuoden yksi kivoimmista näyttelyistä täytyi jättää väliin...harmi sinänsä, mutta tuleehan niitä näyttelyitä vielä. Terveys on tärkeintä.

Ystävämme Maikki pelasti tilanteen ja otti Karkin huomaansa Turun näyttelyyn, joten tyttöä ei tarvinnut absata. Karkilla on ollut muutakin henkilökuntaa näyttelyssä. Tuija on esitellyt Karkin Tp-valinnoissa ja Mia ja Jarmo kuskaavat tytön kotiin.

Hieno menestys on ollut kaikilla kasvateillamme. Bosse ja Bruno saivat sertinsä. Karkki ja Myy olivat tuomarin parhaita. Huipennuksena oli sitten se, että Karkki voitti koko roskan eli oli nuorten luokan voittaja Best In Show....vähänkö täällä ollaan etätuuletettu. Tuija ja Pertti saivat isikisun omistajien ominaisuudessa kunnian ottaa lapsukainen vastaan paneelista ja pokata pytyt.

Kiitos rakkaat ystävät avusta! Vastapalveluksia saatte kun tulee tarve <3<3<3<3<3<3<3<3<3<3

Pentuhuone on...pentuja ei

2009-11-17T18:56:00.012+02:00

Hieno kissakranssi (C) Minna Koukka

Olemme yleensä muuttaneet nukkumaan olohuoneen perälle silloin kun on ollut pentuja ja luovuttaneet oman makkarimme pentujen valtakunnaksi. (Meillä on siis kaksiosainen olkkari, jonne mahtuu oikein hyvin, mutta siinä ei ole suljettavia ovia). Nyt ajattelimme toimia toisin ja järjestää tämän asumuksemme niin, ettei mitään ihmeempiä akuutteja muuttoruljansseja tarvitse tehdä pentujen takia. Muutenkin tylsää arkea piristää, kun pistää nurkat uusiksi.

Perinteisesti tuo meidän yläkerta on ollut lasten valtakuntaa, mutta nyt tahti muuttui. Silloin kun siellä asui vain noita teini-ihmisiä, koko yläkertaan meneminen aiheutti kamalan ahdistuskohtauksen äitihenkilölle, eli minulle. Kun kaikki sekasotku ei ole kokoajan silmissä se pääsee kasvavaan aikamoisiin mittasuhteisiin lähes huomaamatta.

Vaihdoimme Harrin kanssa makkareita eli Harrin huone on nyt alakerrassa. Se on pienempi kuin yläkerran huone, joten sotkettavaa on vähemmän ;-) ja se on näkösällä sen verran tehokkaasti, että se ON siivottava.

Yläkerran makkarista on ovi vinttihuoneeseen, joka on ollut Veeran ja Veikon käytössä. Nyt Veikko sai luvan muuttaa sänkynsä meidän makkariin ja Veera alakertaan, joten vinttikämpästä tuli pentuhuone ja sellaisena se saa pysyäkin. Haaveissa olisi vielä rymsteerata koko yläkerta niin, että loputkin vintit ( eli lappeet ) saisi käyttöön. Niin saataisiin tilaa vielä rutkasti lisää.

Ohessa on muutama otos. Nyt vain odotellaan sinne asukkaita. Kissat ovat huoneen jo ottaneet omakseen.

Runkopatjasängystä on ihan tarkoituksella jalat pois...ei tarvitse etsiskellä kissoja (eikä pölypalloja) sängyn alta

Bertta on taas entisellään :-D

2009-11-16T09:39:00.007+02:00

Meidän Käkä-tyttömme eli Bertta on taas oma ihana itsensä. Haava on parantunut hienosti ja ihokin on kauniissa kunnossa jo. Vielä odotellaan että karvat kasvavat masuun ja etutassuihin, joista ne jouduttiin ajelemaan pois. Pieniä murheita nuo karvattomat läiskät tosin ovat. Parasta on, että tyttö on kunnossa.

Kiitos kaikille rakkaille ystäville ja tuttaville myötäelämisestä! Lämmittää kovasti mieltä, kun elätte mukana sekä iloissa että suruissa!

Hiukan aurinkoisempi päivä

2009-11-06T13:15:00.003+02:00

Bertta voi jo paremmin. Tänään on ruoka maistunut ja muutenkin tyttö on ollut virkeämpi. Eilen puhdistettu haavakin on paremman näköinen. Pikkuisen ongelmia aiheuttaa tulehtunut nisä, joka edelleen erittää. Kaikki muut kissat pitävät Bertasta huolta. Tuolla se makoilee kisukasan keskellä ja saa lohtua kavereistaan.

Mamma huolehtii tyttärestään

Bertta sairastaa

2009-11-05T15:30:00.005+02:00

Bertan pentueessa on mennyt kaikki mahdollinen niin pieleen kuin vain mahdollista. Yhtään pentua ei selviytynyt ja nyt myös äiti sairastaa. Bertta on apaattinen, ei syö eikä juo ja haava näyttää infektoituneelta. Paria sorttia antibioottia on menossa. Tällä hetkellä Bertta on eläinlääkärissä neste- ja antibioottihoidossa.

Toivon ja rukoilen, että Käkä-tyttö paranee etiselleen. Tämä on niin väärin.

Jossakin keskusteluissa taannoin törmäsin pohdintaan siitä, kuinka taloudellisesti kannatavaa kissan kasvatus on. Tässä nyt on esimerkki siitä, mitenkä se ei todellakaan ole. Rahasta on ihan hölmöä puhua silloin kun terveys on vaakalaudalla ja olen valmis maksamaan mitä tahansa saadakseni kissani kuntoon, siitä ei ole kysymys. Joskus vaan ottaa päähän tuollaiset kommentit.

Kollin hankintaan on mennyt minimissään 500€ kaikkine mutkineen. Bertan verikokeet ennen astutusta 60€. Eläinlääkäripalkkio 346€, eläinlääkäripalkkio 98€, eläinlääkäripalkkio 264€ ja lisää niitä lienee vielä tulossa, Eviran tutkimuspalkkio sitten kun tulee, noin 90€ .

Saattaa olla, että Bertta ei koskaan saa uusia pentua, joten silloin summaan voidaan lisätä 700€, joka on naaraan hinta. Kannattaa myös huomata, että yhtään pentua ei nyt sitten ole.

Mitä tästä opimme? Kissoja kasvatetaan aivan muista syistä kuin taloudellisista sellaisista!

Saimme myös Bertan verikoetulokset tänään. Kaikki olivat kunnossa onneksi. Vain tulehdusarvo oli odotetusti koholla. Eläinlääkärissä olivat avanneet Bertan haavaa pinnallisesti ja puhdistaneet sen sekä ommelleet uudelleen löyhästi kiinni. Bertta oli myös saanut suonen sisäisesti nestettä ja kipulääkitystä. Porin eläinlääkäripalvelusta olemme saaneet ensiluokkaista palvelua tässä kamalassa tilanteessa. KIITOS!

Mamma on suivaantunut!

2009-10-30T17:31:00.007+02:00

Meidän Mamma on kiukkuinen. Oletettavasti Mamma kiukuttelee sitä, että olimme 6 päivää pois kotoa. Mamma nimittäin osoittaa mieltään minulle, Markukselle ja myös Wiljamille. Se menee Henkan syliin ja viettää aikaansa Henkan huoneessa. Henkan sylistä Mamma myös katsoo meitä kohden syyttävästi. Rouvaa ei saa ottaa syliin, jos sitä puhuttelee se menee yläkertaan ja sähähtää portailta.

Mitenköhän akka kesytetään? Ainoa asia, joka on toistaiseksi tullut mieleen on EasyPill-tahnan antaminen. Se on nimittäin Mamman suurinta herkkua...ilman pilleriäkin.

Näyttelykertomus Sveitsin reissusta

2009-10-30T10:59:00.004+02:00

Sveitsin reissun näyttelykertomus on valmistunut. Voit lukea sen täältä.
Reissu oli mahtava, ohessa on pari kuvaa maisemista.

Jossakin tosi korkealla Sveitsissä. Nuo näkyvät vuoret ovat Italian puolella

Castel San Pietro

Autosta kuvattuna

Loput kuvat löytyvät Markuksen galleriasta

Sveitsin reissu lähestyy!

2009-10-18T13:50:00.004+03:00

Maailmannäyttely pidetään tänä vuonna Sveitsin St´Gallenissa. Sinne suuntaamme Boriksen ja Karkin kanssa. Valmistelut on jo aloitettu. Boris on saanut nauttia furminoinnista ja pesuista. Karkki ei tarvitse oikeastaan mitään sen kummempaa esivalmistelua. Tänään laitoimme valmiiksi myös matkaboksit kaikille kolmelle matkustavaiselle. Nökö-herra Iittalasta lähtee huoltojoukkoineen mukaan. Valmiiksi laitettiin myös iso kasattava boksi sitä varten, että kissat pääsevät lentokoneesta pienistä bokseista isoon, kun lähdemme autoilemaan. Näytelyhäkin verhoista ja sisustuksesta meidän ei tällä kerralla tarvitse murehtia. Giovanni ja Sermin huolehtivat ne meille valmiiksi.

Matkareittimme menee siis kolmen maan kautta. Ensin lennämme Helsingistä Müncheniin ja sieltä vuokraamme auton, jolla ajelemme Itävaltaan Bregenziin majoittumaan. Sieltä sitten ajamme Sveitsin puolelle näyttelyyn. Majoituspaikkamme on vain 30 km päässä näyttelykaupungista.

Vähän jo jännittää...

Vilu kapajaa!

2009-09-29T11:02:00.002+03:00

Kissat eivät enää mene niin innokkaasti ulos. Alkaa olla jo kylmä. Paras paikka on käpertyä saunan lauteille lämmittelemään tai vetäytyä oikein pitkäksi pesuhuoneen lattialämmityksen päälle. Karkin bravuuri on ängetä mattojen alle nukkumaan. Tyttöä onkin kovasti varottava, ettei joudu jalkoihin. Onneksi sillä on sen verran itsesuojeluvaistoa, että hakee paikkansa yleensä kulkureittien ulkopuolelta.

Kisukasa

2009-09-06T19:29:00.004+03:00

Näin meillä relataan keskellä kaunista sunnuntaipäivää. Ei huolen häivää kenelläkään. Kuvassa siis Karkki (ainoa, joka on hereillä), Karkin vieressä Mamma. Vasemmalla Boris, Keskellä Roosa ja oikealla Bertta.

Tuonne sitä sitten pitäisi itsekin mahtua nukkumaan...

Mies kylässä!

2009-08-28T18:45:00.002+03:00

Bertta kiimailee voimallisesti ja haettiin tytölle helpotus paikan päälle tuosta muutaman kilometrin päästä. Hurmaava Burmaherra "Niku" on nyt meidän pesuhuoneessa yrittämässä hurmata kaunista lilakilpparineitoa lemmen saloihin. Berttaa kiinnostaa kovasti ja kiehmarointi on meneillään, mutta varmuudeksi täytyy hiukan sähistä ja murista sulholle. Antaas katsoa mitä tästä tulee. Niku on "kokenut" mies, sillä herran ensimmäisiä pentuja odotetaan syntyväksi ihan näinä aikoina.

Toivottavasti nuoripari onnistuu puuhissaan ja saadaan niitä vauveleita taas.

Tunkeilija havaittu!

2009-08-24T12:26:00.002+03:00

Meillä on tunkeilija kissahäkin ulkopuolella. Kaikki kissat istuvat ja pörhistelevät suurelle mustavalkoiselle kotikissalle, joka sitkeästi änkeää kyttämään meidän kissojemme valtakuntaa. Mitenkähän sen saisi hellästi hätistettyä tiehensä. Mitään kissankarkoitteita ei voi käyttää, koska omatkin niistä häiriintyvät. Täytyy hätistellä vissiin vain pois, mutta kun se palaa aina uudelleen. Mahtaisiko haluta lauman jatkoksi. Kovin hyväkuntoiselle ja kiiltävälle tuo näyttää ja on varmaankin leikattu kolli. Kulkusia ei näy, mutta iso on ja kollin oloinen.

Taas laittaa hiukan sapettamaan tuo vapauden ihannointi taajama-alueella. Kissatkin kuuluu pitää kiinni.

Ruokaa, please!

2009-08-19T11:34:00.002+03:00

Meidän nuorimmat eli Bertta ja Karkki ovat kuivanappularajoitteisia. Kumpikaan ei ymmärrä niistä mitään, ei mistään sortista. Tämä on kyllä ollut tiedossakin, mutta eräänä kauniina iltana kaikki neitien ruuat oli nautiskeltu ja tarjolla olisi ollut vain kuivanappuloita tai heidän epäkurantiksi katsomaansa märkäruokaa. Niinpä sitten vaadittiin kunnon sapuskaa...kovaäänisesti eikä mikään selitys, että huomenna saatte heti aamusta mennyt perille.
Kumpikin juoksi perässä ja yritti kampata ja HUUUUUSI!!!. Bertta sai hiukan tyydytystä kalkkunaleikkeesta, mutta Karkki ei mistään. Kuinka sitä näin voikaan kissaansa kiusata. ;-)

No nyt on tilaukset taas tehty ja varastot täydennetty, joten neitokaisten elämä on jälleen mallillaan.

Viimeisiä kesäpäiviä vietetään

2009-08-09T17:33:00.003+03:00

Ainakin, jos sääennustuksiin on uskominen. Nytkin ulkona on tosi lämmin, mutta huomenissa sitten kylmenee. Kissat nauttivat kovasti ulkoilusta tarhassaan ja kaikki istuttamani kasvitkin ovat hienosti juurtuneet paikoilleen.

Ainoa ulkoilun aiheuttama probleema on meillä paarmat. Niitä on tänä kesänä ollut aika paljon. Tavallisia hyttysiä ei niinkään ole näkynyt. Kissojakin nuo paarmat tuntuvat kiusaavan. Onneksi kukaan ei ole kuitenkaan kovin suuria puremia saanut.

Ulkotarhan olemassaolo on karkoittanut kaikki räkättirastaat jonnekin muualle. Yleensä olemme kilpailleet räkättien kanssa siitä, kuka saa punaiset viinimarjat. Tänä vuonna kukaan ei ole ollut niitä väijymässä, pelkäävät varmaan joutuvansa parempiin suihin. Verkoista en tykkää, koska en halua irroitella niihin tarttuneita lintuja.

Pääseeks kissoja silittään?

2009-07-29T21:37:00.004+03:00

Meidän kissoilla on nyt uusia faneja aika paljon. Kissatarha näkyy pyörätielle ja sinä ihmiset jäävät katselemaan tolpassa tähystäviä kissoja. Muutama paikallinen pikkutyttökin on ottanut tavakseen käydä kissoja katsomassa. Tänään meillä kävivät kolmeen kertaan Kia, Mikaela ja Erika. Karkkiin tytöt olivat tietysti oikein ihastuneita. Boris pääsi syliin ja jopa Mamma tuli alas tolpasta tyttöihin tutustumaan. Se todella pitää lapsista. Aikuisia se ei vaivaudu edes tervehtimään.

Häkkiprojektiin liittyen sain jonkinasteisen "puutarhassamylläämiskohtauksen" (hitsi mikä sana). Ei se häkin maisemointi loppunut tuoksuvadelmiin. Törmäsimme paikallisessa puutarhaliikkeessä 50% alennuksella oleviin taimiin ja niitä on nyt sitten kärryllinen hinattu kotiin. Kopperon reunoja kaunistavat nyt rinneangervot ja köynnösruusut. Niitä löytyy myös talon etupuolelta. Etupihalta kaivelimme pois koko liljapenkin ja teimme uuden tuohon kissahäkin viereen. Vielä täytyisi Pioni kaivella sijoiltaan ja istuttaa se jonnekin. Puhumattakaan muusta...hommia riittää tuossa pihassa.

Tuoksuvadelman muuttopäivä

2009-07-26T20:09:00.003+03:00

Häkkiprojekti vaati vielä hiukan maisemointia ja työkaverini ehdotti Tuoksuvadelmaa peitekasviksi, koska se on nopeakasvuinen, sitkeä eikä sitä saa kuulemma huonompikaan hortonomi kuolemaan.

Totesin, että meidän takapihallahan kasvaa sellainen. Sieltä kaivelin alkuja tuohon häkin reunalle. Katsellaan nyt saanko mahdottoman mahdolliseksi eli Tuoksuvadelman kuoliaaksi. Nyt se kuitenkin on näköesteenä.

Viimeistelyä

2009-07-25T19:26:00.005+03:00

Tänään vielä viimeistelin häkkiä maalaamalla ikkunalaudan ja kulmalaudat sekä kaivelemalla kivet maahan häkin reunan ulkopuolelle. Niitä ei pitänyt alunperin laittaa, mutta tulipahan kuitenkin nyt nekin sitten asennettua. Laattarivistö aaltoilee kuin Tonava kaunoinen, mutta istutan siihen jotkut puskat vielä eteen, niin eipä haittaa.

Kissat tykkäävät uudesta häkistään kovasti. Tämän päivän maalausten takia syntynyt muutaman tunnin boikotti on niille tosi hankalaa. Koko eilisen illan kissat istuksivat häkissä. Muut tulivat pois kun alkoi viiletä siinä puolen yön tietämillä, mutta Mamma jouduttiin kantamaan sisälle 00.30. Sitten se vielä suti ovea mennäkseen takaisin.

Kissat punaisella matolla...

2009-07-24T21:35:00.006+03:00

Ei tuon häkin kustannukset pääty varmaan koskaan. Tänään haettiin litra maalia 13.80€, pari hyllyn kannatinta 1,5o€ kappale, sisalköyttä 60m hintaan 20€ ja kaksi 4.8 metristä pohjamaalattua höylättyä lautaa 9,50€ sekä sellainen mikälie reunuspuunauha??, josta saa aikaiseksi sillan tai tikapuut 6,45€. Markus askarteli laudoista kulmatasot ja ikkunalaudat, vielä täytyy hiukan sisustaa. On muuten ihan tähtitieteellisen hintaisia ne valmiin kukkalaudat. Laudanpätkä ja kaksi kannatinta 38,50€. Sai jäädä ostamatta. Irtokannattimista ja laudasta sai paremman kymmenesosan hinnalla.

Meillä on nyt koko ajan kova trafiikki sisälle ja ulos, kun viisi kissaa menee ja tulee mielensä mukaan kissanluukusta ulos ja takaisin sisälle. Karkille ja Bertalle kissanluukku oli uusi tuttavuus, joten sen käyttöä täytyi hiukan opetella. Neidot olivat kyllä sitä mieltä, että he haluavat kulkea ovesta. Meidän keittiöstä on nimittäin ovi tuonne kissahäkkiin.

Ja sitten itse otsikkoon... Löysin autotallista tummanpunaista mattoa, sellaista jota käytetään esim messuilla ja leikkelin siitä sopivan kokoisen maton tuonne häkkiin. Nyt meillä kissat ja miksei ihmisetkin astelevat punaisella matolla.

Hinta on tähän mennessä 559,27€ vielä puuttuvat istutukset. Täytyisi keksiä, mikä olisi sopiva maisemointikasvi, ei myrkyllinen, mielellään talvellakin vihreä (ei välttämätön) ja aurinkoa kestävä, kas siinä seuraava pulma.

Kissat korkkasivat uuden tarhansa!

2009-07-22T21:08:00.007+03:00

Nonni! Nyt se on valmis! Eli kissojen käytettävissä. Vielä siihen tulee muutama peitinlauta ja sisustusta, mutta muuten se on siinä. Verkon laittaminen olikin melkoinen urakka. Ensin suoristimme verkkoa rullasta ja sitten asettelimme sen paikoilleen ja niittasimme niittipyssyllä kiinni. Alareunan kaivoimme maahan, ettei kukaan pääse venkoilemaan verkon altakaan karkuun. Hommaan meni ihan koko päivä. Terävät reunat tekivät ikäviä pikkuhaavoja, jotka huomasi vasta sitten kun niitä oli jo aika paljon.

Boris taisi tajuta että kohta pääsee häkkiin koska se lopetti ainaisen ulko-oven rynkytyksen (on siis toisella puolen taloa) ja alkoi rynkyttää häkkiin vievää kissaluukkua. Kun se ei saanyt sitä auki, se meni yläkertaan Henkan huoneeseen (se on kissahäkin yläpuolella) ja rynkytti siellä ikkunaa.

Ensimmäisinä häkkiin menivät tietysti Boris ja Roosa. Karkki ja Berttakin uskalsivat aika pian, muttaa Mammaa taas ahdisti. Sen maailmankuva oli ihan sekaisin, kun yleensä suljettuna oleva ovi avattiin ja pääsi "alasti" eli ilman valjaita ulos. Ihan hiljaa kaula pitkällään se kurkkasi ovesta ja peruutti. Vasta kun Veera kantoi Mamman häkkiin sekin uskalsi astua muutaman askeleen. Lopulta kaikki olivat häkissä ja tuntuivat viihtyvän oikein hyvin.

Huomenna vielä laitamme ikkunalaudan astinlaudaksi, jotta luukusta pääsee myös takaisin ja peitinripoja niittien päälle. Sisustusta pohdiskelen jahka jaksan. Nyt on ihan voimat lopussa, kun koko päivä on touhuttu.

Tänään saatiin jälleen aikaiseksi kustannuksia. Haimme ne peitinrivat ja räystäslaudat sekä kaksi verkkorullaa. Hintaa tuli jälleen lisää 35.80€ eli koko kopperon kustannukset ovat nyt yhteensä 506,52. Vielä tarvitaan ainakin litra maalia, joten ihan vielä loppusumma ei ole koossa.

Tässä viimeisin kuva "kohteesta"

Päämäärä häämöttää

2009-07-21T21:50:00.005+03:00

Meidän projektimme alkaa jo olla loppusuoralla. Tänään haettiin Starkilta valokate. Taas tuli huomattua se, että peräkärry on oikein hyödyllinen tarvekalu, mutta se vaatii autoon VETOKOUKUN, ja sellaistahan meidän autossamme ei ole. Asennus kuulemma maksaisi tonnin, joten mummun auto saa toimia veturina aina tarvittaessa. Siispä ajelimme ensin mummulaan omalla autolla ja lainasimme mummulta auton ja perävaunu siihen perään ja menoksi. Sitten sama rundi toisinpäin, jotta pääsimme asentelemaan sitä valokatetta.

Erinäköisiä akrobaattiteppuja Markus tuolla katolla suoritti ruuvaillessaan kattoa kiinni. Harmi ettei niistä ole valokuvaa. Minulla on sen verran paha korkean paikan kammo, että oli vaikeaa katsella pahoinvoimatta sitä tikkailla ja telineillä killumista. Katto on kuitenkin nyt paikoillaan eikä mieskään pudonnut, eli voi huokaista, toistaiseksi. Vielä puuttu verkko. Yhdelle sivulle sen jo kokeeksi niittasimme, eikä se kyllä näy yhtään mihinkään. Uskaltaisin veikata, että huomenna kissat pääsevät koeulkoilemaan upouuteen tarhaansa.

Tarha näyttää tällähetkellä lähinnä huvittavalta rakennelmalta, mutta kunhan pääsen sisustamaan ja maisemoimaan sen, niin sitten se alkaa mitä luultavimmin sulautumaan ympäristöönsä,tai sitten ei...

Lisää kustannuksia projektille tuli tänään ruuveista, kun tarvittiinkin lyhempiä 4,90€ ja valokate 109,50€ eli 114,40€ ja vielä tarvitaan ripaa,kun haluan niitit piiloon ja muutama metri lautaa. Jotakin horsmiakin täytyy istuttaa tuohon vierelle, mutta ne eivät kai kuulu kustannuksiin. Kopperon hinta siis tähän mennessä 470,72€

Kas tässä, olkaa hyvät...melkein valmis kissatarha.

Leveyttä häkillä on 5m x 2,5m ja korkeutta korkeimmasta kohdasta 3m. Neliöitä sinä on 12,5. Se näyttää jotenkin pieneltä valokuvassa.

Kustannuksia ja muita juttuja

2009-07-18T18:09:00.006+03:00

No niin, olemme päässeet taas loistavaan yhteisymmärrykseen ikuisuusprojektimme suhteen. Olen tänään maalannut jokusen sata metriä puutavaraa ja Markus on kiinnitellyt niitä paikoilleen. Boris, Mamma ja Roosa ovat avustaneet työssä parhaan taitonsa mukaan. Mamma oli jopa venkoillut salaa pois valjaistaan ja istui terassin tuolilla muina naisina. Mahtaisiko se lopultakaan lähteä mihinkään vaikka olisi ihan irti pihalla. Luulen, että pelkät valjaat riittäisivät, ei siinä mitään hihnoja tarvita.

Koppero on kustantanut kyllä yllättävän paljon, vaikka kaikki mahdollinen hyödyntämiskelpoinen tavara on käytetty hyväksi.

Ohessa tarveaineet:

70 kpl pihakiviä, joista 16 punaista = 79,60€
Aidantolppia 7 kpl á 3,50 = 24.50€
Kakkoskakkosta 101 metriä á 0,65/m = 65,65€
100mm lautaa 54 metriä á 0,45/m = 24,30€
Valkoista maalia 6 litraa á 30€/3l = 60€
Kulmarautoja 40 kpl á 0.50 = 20€
Pitkiä ruuveja pussillinen = 7.40€
Lyhyempiä ruuveja pussillinen = 8.67€
Verkkoa 7 rullaa 1.2 x 2.5m á 7.90€ = 55.30€
Nitoja ja niitit 10,90€

Valokate puuttuu vielä laskelmasta. Tähän mennessä siis kustannus on KÄÄK 356,32

Kyllä sietää sitten ulkoilla !!!!!

Jospa sittenkin...

2009-07-16T20:05:00.004+03:00

Taitaa se vain yksinkertaisesti olla niin, että me emme saa aikaan mitään ilman jonkinlaista draamaa. Se pitää elämän mielekkäänä, tosin työkalujen etsiminen heinikosta vaatii aikaa ja hermoja ;-)ja jos niitä ei löydy, soppa on valmis.

Kun on nukuttu yön yli, voi taas tehdä jotakin kissahäkin eteen, eikä eripura tunnu enää ihan niin katastrofaaliselta kuin vielä eilen illalla. Olin valmis heittämään aivan kaikki vehkeet jorpakkoon ja miehen myös. Vastapuolella taisi olla sama fiilis. Me ollaan melkein kuin Matti ja Mervi, tosin ilman väkivaltaa ja avioerohakemuksia.

Nyt häkkyrän eteneminen on pääsääntöisesti Markuksen vastuulla. Minulle jää apulaisen rooli ja työkalujen etsijän rooli. Näin varmistamme sen, että häkki tulee johonkin kuosiin edes joskus, eikä kumpikaan menetä hermojaan lopullisesti. Herra varjelkoon meitä tämän suuremmilta rakennusurakoilta tai sitten antakoon kärsivällisyyttä ja kommunikaatiovalmiuksia.

Ohessa pari kuvaa....kyllä se vissiin siitä!

Homma seis

2009-07-15T19:00:00.007+03:00

Ei siitä tulekaan mitään. Koko touhu päättyi major riitaan ja päätimme lopettaa yrittämisen, toistaiseksi. Ulkoilkoot narussa. Tulipahan ainakin laatoitettua oven etupuoli.

Etenee se, pikkuhiljaa

2009-07-14T11:27:00.013+03:00

Homma etenee pikkuhiljaa. Eilen saatiin haetuksi puutavaragfvvvgftrrrrrr, siis puutavara. (Boris lisäsi tuohon edelliseen mielipiteensä).

Maalasimme ne kahteen kertaan eilen ja tänään vielä kerran. Maalausurakan aikana tuli keskusteltua niitä näitä. Kysyin Markukselta "Mites me ne maalauställingit tehdään?" Hä, siis mitkä? No ne mihin nämä laudat laitetaan...ai jaa siis telineet ja ne on muuten kakkoskakkosia eikä lautoja. Päätettiin sitten paremman puutteessa käyttää tuuletustelinettä ja vanhoja tikapuita. Ihan hyvin ajoivat asiansa. Sitten kun päästiin vauhtiin, mainitsin Markukselle, että ootko huomannut, että jotkut näistä laudoista sutiutuu liukkaammin. Siis mitä tekee? No tietysti sutiutuu liukkaammin, kato nyt. Joo, tarkoitat varmaan, että levittyy paremmin näihin kakkoskakkosiin. No niin tietysti, älä kokoajan kommentoi kun keskustelen....ei tää mikään äidinkielen tunti ole.

Seuraavaksi yllätin aviomieheni aivan uudella sanalla, joka on oman isäni aikoinaan käyttämä sana, eikä tullut mieleeni, ettei sitä kukaan tunne. Meidän perheessä niitä nimittäin riittää ja joskus on vaikeaa selittää mitä mikäkin tarkoittaa. Sanoin, että noihin muutamiin on jäänyt friipäiviä ja taas herralla löi tyhjää. Toistin, että noi friipäivät on maalattava kunnolla ja jälleen kerran keskustelimme sanoista. Kun selostin tarkkaan mikä friipäivä on, siis maalaamatta jäänyt alue, totesi Markus siihen, että ne ovat laiskan miehen paikkoja.

Lisää rakentamista ja rakennustermejä jatkossa...nyt hommiin!

Ikuisuusprojekti alkoi...

2009-07-12T20:51:00.010+03:00

Vihdoin aloitimme sen kissahäkin rakennusprojektin. Homma ehti muuttaa vielä viimetingassa ilmansuuntaa, kun sittenkin päätin, että se tehdäänkin keittiön puolelle. Vielä on siis optio rakentaa olkkarin terassin puolelle toinen häkki kohti ilta-aurinkoa, jos intoa riittää.

Ohessa muutama kuva projektista, työläisistä ja työnjohtajista.

Työntekoa seuraillessaan Boris päätti kiivetä puuhun Tirppaa tapaamaan kun kerran Tirppa ei tullut maahan.

Vähän tahtia siihen touhuun...nää narut alkaa jo ottamaan päähän!
Työnjohtajina Boris, Mamma ja Roosa. Karkki ja Bertta seurailivat hommaa ikkunasta.

Kaija lapiohommissa. (takana se aidanrumilus, joka odottaa purkutalkoita)
Homma näyttää ihan liian heppoiselta. Oikeasti minulla on tuossa lapio ja olen ihan itse kaivanut koko alueen ;-)

Häkin pohja alkaa hahmottua...saisipa vaan siihen seinät ja katonkin.

Rakkaat rivissä

2009-07-11T19:30:00.008+03:00

Sadepäivän ratoksi keksin kuvata kaikki kultakimpaleeni. Lukukin täsmää ja jokaiselle löytyy oma kainaloinen. Hiukan tuli kiistaa siitä kuka kenetkin saa syliin. Kaikki olisivat halunneet Karkin eikä Boris oikein suostunut poseeraamaan kenenkään sylissä. Sopu syntyi kuitenkin lopulta ja saatiin aikaiseksi perhepotretti ja toinenkin.

Kuvissa siis Wiljam & Boris, Veikko & Karkki, Harri & Mamma, Veera & Roosa ja Henkka & Bertta

Matkalla jossakin länsirannikolla...

2009-07-06T20:46:00.011+03:00

Loman yksi odotetuimpia tapahtumia on Kempeleen kissanäyttely. Se osuu juuri sopivasti keskelle lomaa ja siellä on aina tosi kiva tunnelma, liekö juuri siitä syystä, että ei ole kiire mihinkään. Tällä kerralla mukaamme lähtivät Roosa ja Karkki. Muut jäivät Henkan hoiviin kotiin. Lapsista mukana oli vain Wiljam.

Näyttelyreissulla ehdimme poikkeamaan myös Markuksen Taina-siskon ja hänen miehensä Arton kesähuvilalla Korsnäsissä. Olemme kuulleet paikasta, mutta ei sitä osannut kuvitella miten ihana paikka todellisuudessa on. Emäntä nyt oli täysin myyty, mutta myös kissat nauttivat silmin nähden siitä, että oli tilaa temmeltää sekä sisällä että ulkona. Takan edessä ollut lampaantalja oli vallan vastustamaton makoilukohde varsinkin sen jälkeen kun tuli oli sytytetty.

Ohessa muutama kuva ihanasta paikasta ja kissoistamme siellä vierailulla.

Talo ulkoa

Ihanat siniset portaat ja ihanat kissat :-)

Roosa pihamaalla

Korsnäsissä kasvaa makoisaa heinää

Tämä reissu vahvisti sen, että jonakin päivänä teen sen, että ostan jostakin kolkasta jonkun vanhan kansakoulun ja ryhdyn "kissamummoksi".

Lentoharjoituksia

2009-06-29T19:30:00.005+03:00

Kissoillamme on nyt tilapäinen ulkoilukielto, kunnes pihapuun pikku-Tirpat oppivat kunnolla lentämään. Äiti-Tirppa on tänään tuupannut ne pesästä pihalle ja lentoharjoitukset ovat meneillään. Olisi hiukan liian helppoa suupalaa tarjottavana, jos nyt päästäisi kissat pihalle. Toivottavasti kenenkään "kulkukissatkaan" eivät nyt eksy tänne. Eipä sellaisia ole silti täällä näkynytkään.

Mamma, Karkki ja Bertta ottavat ulkonaliikkumiskiellon ihan rennosti, mutta Borikselle ja Roosalle se on vähän haasteellisempaa. Boris huutaa ovalle A-Vaa ja Roosa säestää perässä. Ääni nousee sitä mukaan kun viesti ei mene perille. Välillä tullaan ihan nenään kiinni toteamaan, että A-VAAAA!

Huh hellettä!

2009-06-27T20:10:00.015+03:00

Ihana helle hellii meitä ulkona. Varjossa yli 25 celsiusta ja auringossa vielä enemmän. Tänään pääsi Mamma kokeilemaan valjasulkoilua. Odotetusta poiketen ulkoilu meni varsin "putkeen". Liekö syynsä sillä, että oli noin lämmin. Mamma viihtyi pari tuntia kukkasia ja hyönteisiä ihmetellen juoksunarussa. Rouvan logiikkakin oli ihan paikallaan, eikä yhtään puun ympäri kiertoa nähty. Paras paikka löytyi kuitenkin aurinkotuolista, jossa oli ensin pehmusteena oma emäntä, joka siirtyi sivummalle ja lopuksi siinä vain makoiltiin kylkeä kääntäen.

Ohessa muutama minun ottamani kuva Mamman ulkoilusta (miten niin on eritasoisia kuvia?)

Älä tule kameran kanssa häiritsemään kun otan aurinkoa!

Nurmikko näyttää tästä kuvakulmasta kovin siivottomalta... täytyy alkaa panostaa puutarhanhoitoon enemmän.

Fasaanin-koti kiinnosti kovasti...valtava kuusi pihapiirissämme on erinäisten eläinten kotipesä

Kävimme tänään kummitytön synttärikaffeella ja ihastelimme samalla Unto-burman uutta ulkotarhaa. Nyt on sitten inspiraatiota haettu ja maanantaina se alkaa... nimittäin oman ulkotarhan rakennus!!!

Loma alkoi!

2009-06-26T21:32:00.004+03:00

Veera ja kissat ulkoilemassa...

Punainen tupa, vain perunamaa puuttuu...kaikkea muuta sälää sitten riittääkin...

Nonni, nyt on taas kesäloman aika. Seuraavan viiden viikon aikana unohdetaan täydellisesti kaikki työasiat ja keskitytään olennaiseen.

Tänään oli Roosan vuoro päästä valjaissa ulos. (Boriksen vuoro on joka päivä). Roosan prinsessavaljaat on nykyään tyttären käytössä kun ovat käyneet pieniksi ja täytyi laittaa kamalat siniset nahkavaljaat, joissa kaadatutti alkuun ihan kamalasti. Lopulta Roosakin alkoi nauttia ulkoilmasta jopa niin, että sisälle ei malttanut tulla lainkaan. Alla olevassa postauksessa on muutama todiste siitä, että prinsessa on todella ulkoillut!

Roosa ulkoilee!

2009-06-26T21:22:00.013+03:00

Ulkona on jännittävää...

Kaameita ötököitä...

Roosa viihtyi yllättävän hyvin ulkona! Uusi aurinkotuoli tuli testattua ja hiukan sähistyä hyönteisille...ja muuta mukavaa ulkoilmaelämää.

Kissoilla on mielenkiintoista katseltavaa

2009-06-24T20:38:00.006+03:00

Meidän pihamännyssä on linnunpönttö, jossa on aika äänekkäitä asukkaita. Boris kykkii aivan matalana ja vahtii tirppanoita, jotka eivät ole moksiskaan pihan elämöinnistä. Joskus ne jopa tulevat "härnäämään" kissoja muutaman metrin päähän.
Meillä on täällä muutenkin mielenkiintoinen eläintarha, kun pihakuusen alla asustaa fasaanikukko kolmen kanan kanssa ja piharusakko tulee aika ajoin hakemaan porkkanaa. Murhetta on aiheuttanut nyt se, että meidän pihasiili jäi auton alle. Sen olisi vain kannattanut tyytyä saamaan kissanruuan jämät ja pitää reviirinään polkua kuusen alta raparperipuskaan ja takaisin. Autotielle seikkaileminen kävi kohtalokkaaksi.
Harakkapariskunta poikasineen istuskelee tämän tuosta aidalla ja aiheuttaa kissoille "käkätystarvetta". Sen näkee aina keittiön ikkunasta, koska herra ja rouva Harakka ovat olleen näkösällä. Silloin keittiön ikkuna on puoleenväliin saakka ihan kuolassa ja tassun jälkiä täynnä.

Markus onnistui nappaamaan kuvan lastaan ruokkivasta pikkulinnusta ( täytyy tunnustaa, että laji on hieman epäselvä ).

Bertta ihan pihalla

2009-06-23T20:47:00.006+03:00

Nyt oli Bertan vuoro ulkoilla. Tyttö on melkoinen Houdini eikä tykkää valjaistaan yhtään. Ulkoilma kuitenkin houkutteli sen verran, että jotenkuten sitä pystyi valjaitakin sietämään. Berttaa täytyy pitää koko ajan silmällä, ettei neitokainen rimpuile pois valjaista. Wiljam otti vahtitehtävän vakavasti ;-)

Voi kauhistus!

2009-06-22T18:12:00.010+03:00

Tämä nyt ei varsinaisesti liity kissoihin, mutta on pakko kuitenkin kirjoittaa. Lähdettiin Boriksen kanssa valjaskävelylle ja törmättiin yksinään vesipyssyn kanssa taapertavaan noin 2-vuotiaaseen tyttöön. Hellehattu päässä ja mekko päällä pikkarainen paineli tien yli ennen kuin sain hänet kiinni. Yhtään aikuista eikä lasta näkynyt missään. Yritin kysellä kukas tämä neiti on ja minne menossa, mutta en saanut vastausta, mahtoiko edes osata vielä puhua. Lapsukainen yritti päästä sinnikkäästä tädistä eli minusta eroon jatkamaan vaellustaan, mutta en voinut antaa mennä, kun oli niin pieni ja yksin. Boriksen varjolla sain tytön mukaani ja ei kun kyselemään tunteeko kukaan pientä. Lopulta polkupyöräilevät pojat tiesivät missä tyttö asuu. Sinne sitten lähdettiin käsi kädessä (matkaa 1,5km) ja löydettiin äiti ottamassa aurinkoa. Meinasin saada halvauksen, kun hän ei ollut moksiskaan lapsosensa reissusta ja sanoi vain, ettei niin pitkälle saa mennä. Oli kuulemma isoveli vahtimassa, mutta niin vain hukkasi pikkusiskon. Velipoika löytyi sitten hetken päästä ja oli aika nolo kun oli siskon sillälailla "unohtanut".

Saa sitä aurinkoa näinkin

2009-06-22T14:50:00.010+03:00

Jos meillä joskus jostakin ikkunasta paistaa aurinko, voi olla varma, että siinä makaa kissa. Ohessa nyt Karkki antamassa osviittaa siitä, miten auringossa venytellään. Mammakin oli makoilemassa, mutta kun vihaa kameroita, niin täytyi nousta ylös ja sekös rouvaa potuttaa. Mammalla on joku kummallinen angsti kameroja kohtaan. Se alkaa heti märistä ja kääntää varmasti päänsä pois ja lähtee livohkaan. Pentujakaan ei saa kuvailla muuta kuin salaa.

Ulkona on kaunis ilma

2009-06-21T12:34:00.011+03:00

Ja sisällä on lähes kaaos. Leluja on sikin sokin jokapuolella ja kissat jahtaavat toinen toisiaan ihan huvikseen. Boris haluaa kokoajan pihalle, mutta vieläkään, huom! vieläkään kissa-aitaus ei ole muuta kuin ajatuksen tasolla. Sellaisena taitaa seuraavankin vuosikymmenen pysyä. Minulla oli aikoinaan isä, joka oli oiva apu aina kun jotakin täytyi rakentaa. Kaipaan sinua isä... ja ihan muutenkin kuin vain timpurina. Nyt täytyy tyytyä vain valjasulkoiluun, kun en itse osaa rakentaa kissahäkkiä eikä lähiympäristössä ole yhtään sielua jolla pysyisi vasara kädessä. Hiirellä ei kovin pitkälle pötkitä. Tai voisihan sitä yrittää väittää, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Tämä tuleva teelmäs on todella millintarkkaan piirretty erilaisilla teknisillä työvälineillä ja melkein kolmiulotteisenakin sen voi nähdä. Sitä konkretiaa tässä vaan jo alkaa kaipaamaan, kun aina joku hyvin perusteltu tai perustelematon syy aiheuttaa projektin toteuttamisosion lykkääntymisen määrittelemättömään ajankohtaan.

Ei p*****e, jos tällä kesälomalla ala tapahtua niiin sitten teen sen itse!

Blogi avattu

2009-06-20T20:26:00.002+03:00

Päätin perustaa blogin ihan vaan kokeillakseni, miten tälläinen tehdään. Helppoahan se näytti olevan. Kirjoittelen nyt hiljakseen kissojen kuulumisia tähän blogiin. Tälläkin hetkellä Mamma avustaa aktiivisesti tekstin kirjoittamisessa. Läppärin kulma on vallan vastustamaton.